Miten meille toteutettiin kylpyhuoneeseen savilattia sekä pikkuvessan ja takanedustan savilattioiden eriävät kyllästystekniikat.
Artikkelin tiivistelmä
Lyhyesti koko tämän artikkelin voisi tiivistää näin:
Kylpyhuoneessa on suihkukaappi, pesukone ja lämminvesivaraaja. Kaikki poistovedet menevät putkea pitkin suoraan lattiakaivoon, joten mitään ylimääräisiä vesiä ei roisku lattialle. Näin meidän ei tarvinnut käyttää perinteisiä vesieristemassoja. Savilattian teknisen toteutuksen voisi tiivistää näin (rakenne alhaalta ylöspäin):
Ensin lautalattia
Siihen päälle lujalevy
Seinän alareunat ja kaikki saumat tiivistetty itseliimautuvalla bituminauhalla
Saven rappaus kerros kerrokselta kaatoineen
Sähköinen lattialämmitysmatto
Vielä muutama kerros savea päälle
Viimeistelysavikerros
Lattian käsittely kylmäpuristetulla pellavaöljyllä
Muutama kerros karnaubavahaa, huoltona pari kerrosta vahaa 1-2 kertaa vuodessa kulutuksesta riippuen
Näin. Mutta mikäli pidempi kertomus ja yksityiskohdat kiinnostavat, kannattaa jatkaa lukemista. :)
Asiaa suihkukaapista
Halusimme kylpyhuoneeseen täysin suljetun suihkukaapin, eli että siinä on lattia, seinät ja katto. Ja vaikka osa meistä on kovia saunomaan, päätimme vähentää riskejä ja jättää saunankin talosta pois. Näin mielestämme kylpyhuone tulisi olemaan kosteusteknisesti kaikkein toimintavarmin, sillä yhtään ylimääräistä vettä ei pääsisi lattialle.
Joillain meistä oli aluksi pieniä epäilyksiä siitä, kuinka (epä)mukavaa suihkukaapissa peseytyminen tulisi oikein olemaan. Mitäs jos siellä on kauhean ahdasta? Entä löytyykö Suomesta edes yhtä siedettävän näköistä suihkukaappia?
Kieltämättä aika harvassa oli katolliset suihkukaapit, jotka näyttivät meistä esteettisesti vähintään tyydyttävältä. Löysimme kuitenkin Kodin1:ssä myynnissä olevan ranskalaisen Aurlane-merkkisen suihkukaapin, joka täytti nämä kriteerit mainiosti. Sen poistoputken asennus lattiakaivoon oli kuitenkin sen verran suuri urakka, että näin jälkikäteen valitsisimme ehkä jonkin toisen merkin, jonka alapaneelin saisi irrotettua LVI-operointia varten. Muuten suihkuttelu on suoriutunut varsin hienosti ja vaikka tilaa ei tosiaan ole niin paljon kuin perinteisissä suihkuhuoneissa, on sitä kuitenkin meille tarpeeksi.
Näin myöhemmin kun ollaan peseydytty tavallisissa, vesieristeisissä ja kaakeloiduissa suihkuhuoneissa, ollaan huomattu miten paljon kaakeliseinät hohkaa kylmää. Vaikka itse huonehan voi olla varsin lämmin lattialämmityksen ansiosta, mutta peseytyessä tulee silti väännettyä suihkua aika paljonkin lämpimämmäksi. Katollinen suihkukaappi taas pitää lämpimän vesihöyryn sisällään ja ympäröi suihkuttelijan mukavasti. Allekirjoittanut on nimittäin aina ollut krooninen maratoonisuihkuttelija, joten nyt suihkukaapin ansiosta veden lutraaminen on vähentynyt puoleen kun keho lämpiää nopeammin.
Savilattian ulkonäkö
Savilattian toteuttamisessahan on 1000 ja yksi eri tapaa eikä mikään ole välttämättä sen oikeampi tai väärempi.
Mietimme, missä pääsisimme näkemään valmista savilattiaa ”livenä”. Olin aikaisemmin bongannut Mäntsälässä sijaitsevan Pinewood Guesthouse -majatalon, jonne oli tehty savilattia kaikkiin kuiviin tiloihin. Teimme siis sinne ns. savipyyhinvaellusretken, eli yövyimme yhden yön. Kokemus oli kaikinpuolin erinomainen ja suuri suositus yöpymispaikasta kaikille, myös sisäilmasairastuneille.
Galleria 1:
Jos muistan oikein, niin heidän lattia oli tehty tamppaustekniikalla ja siihen lisätty tietynlaisia pikkukiviä lisäämään kulutuskestävyyttä. Lattia oli mielestämme äärimmäisen hieno ja olisimme halunneet röyhkeästi kopioida sen meillekin. Toteutustekniikka ei vain ollut meille mitenkään tuttu, joten se olisi viivästyttänyt kylpyhuoneemme savilattian tekoa aika paljon. Halusimme kuitenkin nopeuttaa lattian valmistumista, jotta saisimme ”mukavuuslaitoksen” mahdollisimman nopeasti toimintakuntoon.
Mentiin siis helppous ja yksinkertaisuus edellä. Käytimme samaa savijauhoa, jolla rappasimme seinätkin ja lattia käsiteltäisiin kylmäpuristetulla pellavaöljyllä (tästä lisää otsikon ”Savilattian rappaus” ja alaotsikon ”Lattian käsittely” alta) sekä karnaubavahalla. Näitä tarvikkeita meillä jo oli tai niitä oli helposti saatavilla.
Alusrakenteet
Ennen kylpyhuoneen lattian aloittamista selvittelin, miten märkätilan alusrakenteet oli toteutettu toisilla savilattiaprojekteilla. Tekniikathan voivat vaihdella paljonkin, vähintään sen vuoksi että jokaisella kunnalla voi olla erilaiset rajoitukset ja vaatimukset toteuttamistavan suhteen.
Ensimmäisen esimerkin löysin Terve Pieni Hirsitalo -blogin artikkelista ”Tunnelmia kodin sisältä”. Kylpyhuonekuvan yhteydessä mainitaan, että heillä on sekä suihkukaappi että pesukone rosterikaukalon päällä. Tässä kaukalossa on kaivo, joka johtaa vedet suoraan pois.
Toinen esimerkki tuli Iso-Orvokkiniitty -blogilta. Heillä ei tosin ollut tästä artikkelia, mutta olin heihin yhteydessä sähköpostitse ja kyselin asiasta. Heillä lattia toteutettiin niin, että kaadot tehtiin ensin savella ja sen päälle asennettiin ns. allas kattobitumihuovasta, jonka ammattilainen hitsasi tulella. Bitumihuovan päälle tuli vielä savikerroksia ja viemäriaukkojen kohdalle tiiveyden parantamiseksi tehtiin vähän kaakelointia. Kaakelin alla käytettiin tavallista vesitiivistystä.
Meidän lattiarakenne
Rakennesuunnittelijamme, joka oli piirtänyt Ecococon-taloja aiemminkin, oli kylpyhuoneen lattiarakenteeksi piirtänyt kaksi vaihtoehtoa, toinen perinteisellä vesieristemassoilla ja laatoituksella tehtynä sekä savilattialla. Savilattiavaihtoehdon rakenne oli seuraava: raakapontti 23mm, lujalevy/sementtipohjainen levy, lattialämmitys ja savilattia n. 60mm + kallistukset.
Vedeneristys savilattian suhteen piti siis itse selvittää. Pidin ideaa bitumihuovasta mainiona, sillä sehän kestää aikaa ja siitä saa hyvin tiiviin kerroksen. Mutta tätä varten tosiaan olisi pitänyt palkata joku tulityökortin omaava, joten tutkimme myös itseliimautuvia vaihtoehtoja. Olisin aluksi halunnut bitumihuovan koko kylpyhuoneen lattian alalta, mutta yksi rakennusalan ammattilainen ehdotti, että vain reunojen ja saumojen tiivistäminen itsekiinnittyvällä bituminauhalla voisi riittää, kun alusrakenteena oli lujalevyä.
Päätimme siis mennä tällä tekniikalla. Tosin näin jälkikäteen ajatellen, voi olla että tässä välissä tapahtui pieni kömmähdys kommunikaatiossa. Ostimme nimittäin ihan tavanomaista Lujalevy A:ta, joka on kyllä tiettyyn pisteeseen vettä hylkivä, mutta ei varsinainen märkätilalevy. Samalta valmistajalta löytyy myös Kaakeliluja Cembrit, joka on molemmin puolin vedeneristetty märkätilalevy. Tämän siis tajusimme vasta paljon myöhemmin, kun lattia oli jo tehty. En tiedä, kuinka suurta merkitystä tällä oikeasti on, sillä näin alas lattiarakenteisiin ei joka tapauksessa pitäisi koskaan tulla vettä. Ja mikäli tulee, niin siinä kohtaa on jo aikamoinen katastrofi käynnissä ja levyvalintamme on murheistamme pienin.
Kaikki reunat, ruuvinreiät, lattiakaivojen ympäristöt yms. saumat tiivistimme huolellisesti bituminauhalla. Seinien alareunoille asensimme puupaneelia, jotta voisimme nostaa bituminauhaa myös lujalevystä ylöspäin ns. tulvavaraksi (Galleria 2, kuva 1). Tämän jälkeen alkoi savilattian teko.
Savilattian rappaus
Meillä ei ollut hajuakaan, miten kaadot pitäisi tehdä. Olin ehtinyt rapata muutaman kerroksen savilattiaa tulevaan pikkuvessaan ja pidin suoran jäljen tekemistä lievästi sanottuna haasteellisena.
Järjettömän suureksi onneksemme Hannele Karppinen (@hannele_ka) tuli meille tekemään kylpyhuoneen lattian alusta loppuun. Hänellä oli oma tekniikkansa, jolla toteutti lattiaan kaadot. Minun näkövinkkelistäni homma vaikutti niin matemaattiselta, että sain siitä kuvaannollisia näppylöitä (traumatisoiduin matikkatunneilla).
Ensimmäiseen vaiheeseen kuului lattian siistiminen kaikesta irtoroskasta ja sen siveleminen savivellillä tarttumapinnan parantamiseksi (Galleria 2, kuvat 4-5). Kuivuttuaan rapattiin ensimmäinen kerros (laasti sisälsi vain savea ja hiekkaa), joka suurimpien halkeilujen välttämiseksi ei saanut olla liian paksu.
Jokaisen savikerroksen piti kuivua ensin hyvin ennen seuraavan kerroksen rappausta. Joskus kaikesta huolimatta kerroksiin tuli vähän isompia halkeamia, jotka korjattiin ennen seuraavaa kerrosta ruiskuttamalla niihin vähän vettä ja täyttämällä ne laastilla (Galleria 2, kuvat 7-8).
Neljännen savikerroksen jälkeen sijoiteltiin sähköllä toimivat lattialämmitysmatot lattiaan. Matot ”kiinnitettiin” lattiaan pienillä savikökkäreillä, jotteivat ne pääsisi kauheasti liikkumaan viidennen savikerroksen rappaamisen yhteydessä (Galleria 2, kuvat 13-18). Tämän jälkeen kerroksia tuli vielä kaksi, eli yhteensä lattiaan tuli 7 kerrosta savea ja niin, että lattia oli rakennesuunnittelijan ohjeiden mukaan noin 60 mm paksu.
Se minkä vuoksi lattia rapattiin niin monella kerroksella, johtui laastin hiekan raekoosta. Meillä oli pihalla iso kasa kivituhkaa (0-4 mm), joka oli alunperin hankittu seinien rappaamiseen. Sitä oli kuitenkin vielä ruhtinaallisesti jäljellä, joten haluttiin käyttää tätä samaa hiekkaa myös lattian tekoon. Ihanteellinen savirappauksen kerrospaksuus on noin 3 x maksimiraekoko, joten 0-4mm hiekalla jokaisen savilattian rappauskerroksen paksuus oli noin 1,2 cm. Jos prosessia siis haluaa vähän nopeuttaa, niin savilattian alemmat kerrokset voidaan tehdä isomman raekoon hiekalla, jolloinka jokainen rapattu kerros voi olla paksumpi.
Hannelelta tuli myös ehdotus, että viimeistelylaastiin (0-1 mm hiekasta) voisi sekoittaa paperimassaa kuiduksi. Eli siis ihan tavallista A4 paperia, joka silputaan pieneksi ja annetaan tekeytyä vedessä päivän pari ja sitten sekoitetaan laastin sekaan. Kuidun lisääminen teki massan työstämisestä mukavampaa ja sen lisäksi lattiapinnasta voisi tulla iskunkestävämpi. Tällä myös varmistettaisiin se, ettei viimeiseen kerrokseen tulisi halkeamia.
Koko tästä projektista löytyy artikkelin lopusta pitkä video.
Galleria 2:
Lattian käsittely
Toukokuun 7. päivä lattia käsiteltiin kylmäpuristetulla pellavaöljyllä. Sitä levitettiin ja kaadettiin lattiaan niin paljon kuin savi veti, eli noin 10 litraa öljyä, mikäli muistan oikein (Galleria 2, kuvat 26-30). Parin viikon kuivumisen jälkeen lattia hiottiin sileäksi ja käsiteltiin useammalla kerroksella karnaubavahaa (Galleria 2, kuvat 31-37). Vahakerroksen ylläpitämiseksi savilattia kannattaa käsitellä uudestaan parilla kerroksella karnaubavahaa n. 1-2 kertaa vuodessa, vähän riippuen kuinka paljon lattiaa kulutetaan.
Savilattian käsittelyyn käy useampi eri öljylaji, mutta pellavaöljy oli ainakin varmasti toimivaksi todettu, joten käytimme sitä. Tärkeänä huomiona kuitenkin, että käytimme kylmäpuristettua pellavaöljyä, emmekä vernissaa. Vernissa käy kyllä hommaan oikein hyvin ja se kuivuukin paljon nopeammin kuin kylmäpuristettu pellavaöljy, mutta se haisee hyvin voimakkaalle ja voi haista todella pitkään. Siksi käytimme mielummin kylmäpuristettua pellavaöljyä savilattian käsittelyyn. Se haisee paljon vähemmän kuin vernissa, mutta kyllä sekin haisee melko voimakkaasti ja useamman viikon. Se ei välttämättä koskaan kuivu niin kovaksi kuin vernissalla käsitelty lattia, joten painavien kalusteiden jaloista saattaa jäädä lattiaan painaumajälkiä.
Näin kävi meille, kun asensimme pesukoneet turhan aikaisin kovettumisprosessia ajatellen. Olimme tosin täysin tietoisia tästä mahdollisuudesta, mutta totesimme etteivät jäljet haittaa meitä niin paljon jos se tarkoittaa sitä, että saamme kylpyhuoneen käyttökelpoiseksi nopeammin.
Jälkiviisautta
Muilta savialan ammattilaisilta kuulin, että ilmeisesti savilattian ei tarvitse olla ihan noin paksu. Toinen meitäkin ihmetyttänyt asia oli, että pohjan rakennesuunnitelmassa ei oltu otettu huomioon sitä, miten paljon korkeammalle kylpyhuoneen lattia nousi muuta lankkulattiaa. Emmekä me ensikertalaisina myöskään tajunneet tätä ennen kuin oli jo lattian rappaamisen aika.
Tällä hetkellä lattian korkeus on meille lähinnä esteettinen asia. Mutta tulevaisuudessa, huonolla tuurilla, tästä saattaa aiheutua ongelmia, sillä nyt korkean kynnyksen vuoksi käynti kylpyhuoneeseen ei todellakaan ole esteetön.
Pikkuvessa ja kalivesi
Pikkuvessan savilattia käsiteltiin vähän eri tavalla kokeilumielessä ja siinä toiveessa, että sen saisi nopeammin valmiiksi. Lisäksi se ei ole märkätila, joten lattian ei periaatteessa tarvinnut olla ihan yhtä vettähylkivä kuin kylpyhuoneessa. Todellisuudessa, ihan omasta syystä johtuen, lattia tuli kuitenkin valmiiksi suunnilleen samoihin aikoihin kuin kylpyhuoneenkin.
Lattia kyllästettäisiin siis öljyn sijaan kalivedellä (tai toisella nimellä vesilasi) ja sitten päälle laitetaan karnaubavahaa. Suurena plussana olisi, että kalivesi ei haise ja sillä ei kestä kuivua kuten öljyllä.
Tämä myös oli kaikki ihan uutta meille, enkä voi mitenkään sanoa varmaksi, suoritinko prosessin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Lisäksi suurin valhe, jonka säännöllisesti kerromme itsellemme on, että ”ei sitä tarvitse kirjoittaa ylös, kyllä minä sen muistan myöhemminkin”, joten mitään en tietysti kirjoittanut ylös kun lattian käsittelin.
Löysin kuitenkin paperinpalan, johon olin kirjoittanut Hannelen meille valmiiksi selvittämät työstöohjeet ylös (kiitos taas suuresti avusta Hannele!). Paperissa luki näin:
Imuroi lattia
Sivele lattiaan 1 kerros kalivettä (seossuhde 1 kalivettä ja 2 hanavettä)
Hio lattiaa (hiomapaperi 120), mikäli alkaa irtoamaan pintakiveä lisää toinen kalivesikerros
Sivele toinen kerros kalivettä (seossuhde 1:1)
Hio lattiaa
Imuroi lattia uudestaan
Vahaa karnauballa n. 3 kerrosta, voi laittaa enemmänkin
Muistelisin, että tein kalivesikäsittelyn 3 kertaa ennen kuin hionta onnistui. Kalivesikäsittelyn ja hiomisen jälkeen, mutta ennen vahausta, lattialle pääsi vähän vettä (Galleria 3, kuva 3). Tumma läiskä jäi näkyviin, vaikka lattia oli jo täysin kuiva. Kokeilin hioa lattiaa läiskän kohdalta ja se näytti auttavan (Galleria 3, kuva 4). Kalivesikäsittelyn jälkeen lattiaan jäi kohvako, hieman lasinen pinta.
Kaiken tämän jälkeen lattian voisi siis käsitellä vahalla. Paitsi että rakastuimme öljyllä kyllästetyn lattian tummuusasteeseen ja pelkällä kalivesikäsittelyllä lattia jäi vaalean harmaaksi. Karnaubavahapurkin etiketissä luki, että vahaa voidaan sävyttää samaisen valmistajan akvarelliväreillä, joten tilasin valmistajalta mustaa väriä. Sekoitin sitä karnaubavahaan ja vahasin sillä lattian monta kertaa, jotta lattiaan sai tasaisen tumman värin.
Sen kuitenkin huomasin, että karnaubavahan kuluessa tietysti pigementtikin kuluu. Talo oli vielä työmaa hyvän aikaa lattian valmistumisen jälkeen, joten sähkömiesten ja muiden ammattilaisten tepastellessa työkengillään ulkoa sisälle ja sisältä ulos, lattia pääsi keskeltä selvästi kulumaan (Galleria 3, kuva 6). Asian saa varmasti korjattua muutamalla uudella, mustalla vahakerroksella, mutta en ole saanut sitä aikaiseksi. 😅 Noh, se jää kuitenkin maton alle piiloon, joten kuka sitä nyt näkee… Köh.
Galleria 3:
Takan edusta ja camelina öljy
Alunperin takan edustalle piti laittaa takan mukana tullut eduspelti. Mutta lankkulattiaa asentaessa tulikin pieni tenkkapoo, kun hoksattiin vasta silloin, että takan tuloilman säätötappi olikin lankkulattiaa alempana. Hupsista!
Lankkulattiaa ei siis takan eteen voinut asentaa eikä eduspeltiä käyttää. Mikä nyt neuvoksi? Hetken asiaa pohdittuamme päätimme tehdä takan edustan savesta ja rapata siihen kaadot tapin kohdalle. Mielestämme tämä onnistui hienosti eikä kaatoa edes huomaa ellei siitä erikseen mainitse. Saumoistakin sai yllättävän tiiviit. Lisäksi pyöreä(hkö, yritimme parhaamme) takanedusta kulmikkaan eduspellin sijaan komppaa hyvin pyöreää pönttöuunia.
Takan edustan savilattia tehtiin muuten samalla tekniikalla kuin kylpyhuoneen lattia, mutta se käsiteltiin pellavaöljyn sijaan camelinaöljyllä. Tämä vinkki tuli myös Hannelelta, joka taas kertoi idean tulleen Teuvo Rankilta. Takanedusta oli sen verran pieni ja ei-kriittinen alue, joten ajattelin kokeilla sitä tähän.
Camelina haisi huomattavasti vähemmän kuin kylmäpuristettu pellavaöljy. Haju muistutti ruohoa, joten emme voi sanoa että öljy tuoksui erityisen hyvälle, mutta oli se kuitenkin paljon miellyttävämpi haju kuin pellavaöljyllä. Kuivumisprosessi meni täysin silmäillen ja ilman mitään tarkkaa kirjanpitoa, joten ihan ulkomuistista sanoisin, että ennen kuin pääsin hiomaan lattiaa, sen piti kuivua 3-4 viikkoa kauemmin kuin kylmäpuristetulla pellavaöljyllä käsitelty kylpyhuoneen savilattia.
Öljyä meni aika mukavasti, joten sen kulutuksessa ei ollut eroa pellavaöljyyn. Arkuudesta painaumajäljille en osaa sanoa, sillä alue on niin pieni eikä siihen sijoiteta mitään painavaa. Camelinan siedettävämpi haju kuitenkin vakuutti meidät niin, että mikäli joskus toteutamme savilattiaprojektin jonnekin uudestaan, haluamme käyttää siihen camelinaöljyä.
Takan edustalle tippuu aina jonkin verran tuhkaa ja hiiltä takkaa operoidessa, joten lattiaa pitää aina välillä putsata vedellä ja talouspaperilla/liinalla. Meillä on takka kovassa käytössä lähes ympäri vuoden, joten vahakerros myös kuluu nopeammin kuin muilla savilattioilla. Lähinnä silmäilen, että koska lattia menettää vähän kiiltoaan ja sitten lisään muutaman uuden kerroksen karnaubavahaa. Eli vaatii huoltoa ja ylläpitoa verrattuna peltiin, mutta ei mitenkään häiritsevästi näinkään siivouskammoiselle ihmiselle.
Galleria 4:
Video kylpyhuoneen lattian teosta
Videokooste kylpyhuoneen savilattian teosta alusta loppuun.
