Siperianlehtikuusia

Laiskan valinta

Tiesimme, että haluamme julkisivuverhoilun puusta. Mutta minkä väriseksi se pitäisi maalata? Haluammeko sitoutua hiomaan ja maalaamaan taloa aina uudestaan ja uudestaan? Voisiko tästä tehdä jotenkin helpompaa?

Sitten ajattelin, että tarvitseeko taloa edes maalata? Historiassa puisia julkisivuja on tehty iät ja ajat, mutta kauanko on aikaa siitä, että niitä on alettu maalata? (Tästä aiheesta muuten erinomaista luettavaa Matti Tervosen KÄSITTELEMÄTTÖMÄT PUUJULKISIVUT -opinnäytetyöstä).

Tutkimusmatkallani törmäsin useampaan luonnolliseen vaihtoehtoon (mm. yakisugi ja accoya), mutta siperianlehtikuusi kuulosti aikaan ja budjettiin sopivalta. Siperianlehtikuusta ei pidä eikä voi käsitellä millään, vaan ajan saatossa se harmaantuu itsekseen. Puun täysi käsittelemättömyys puhutti myös aatteitamme luonnollisuudesta… sekä tietysti laiskuutta. 😄 Tämä myös poisti turhat pohdinnat maalivärin valinnan vaikeudesta.

Alkusijoitus siperianlehtikuusiverhoiluun on tosin suurempi kuin tavanomaiseen pohjamaalattuun ulkoverhouslautaan (paneelit täytyy myös ruuvata ja vielä kalliimmilla a2 tai a4 ruuveilla), mutta myöhemmin se maksaa itsensä takaisin, sillä siinä säästää aikaa, rahaa ja vaivaa, kun taloa ei tarvitse maalata tai käsitellä.

Ja eikun hommiin

Aluksi ajattelimme, että verhoilun asentaminen itse olisi täysi mahdottomuus ja tehtävään täytyy palkata ammattilaiset. Päätimme kuitenkin kokeilla tehdä yhden seinustan itse. Valitsimme pohjoisen päätyseinän, jossa ei ole yhtäkään ikkunaa eikä läpivientiä. Lisäksi jos möhlimme jotenkin, tätä seinää ei arjessa juurikaan näy suuren männyn takaa. 😁

Homma sujui kuitenkin varsin hienosti. Aikaavievää se oli, sillä paneelit piti kiinnittää jokaisen pystykoolauspuun kohdalta, reiät oli esiporattava ja jokaiseen kohtaan piti porata kaksi ruuvia. Työ oli myös aikamoinen kunnonkohottaja, sillä raskaita 28 mm paksuja, 4-6 metriä pitkiä lankkuja piti siirtää ja kantaa telineitä ylös ja alas. Oli kuitenkin hyvin palkitsevaa nähdä siitä muodostuvaa seinää ja miten kauan-väkerretty-ristikoolaus saatiin vihdoin peittoon.

Varasimme lehtikuusien asentamiseen koko kesäkuun ja asuimme tämän ajan työmaalla. Minä perustin takapihalle riippumaton tarppeineen ja nukuin siellä, kun taas muut nukkuivat sängyssä talon sisällä. Talossa ei ollut vielä eristeitä, joten päivällä hellesäällä sisällä tuli todella kuuma ja Suomen kesäöille tyypilliset, lähes pakkasasteet vaihtovuoroisesti tekivät nukkumisesta hieman liiankin viileää. Ilmat olivat muuten varsin suotuisat ja joka päivä saimme seinää asennettua. Joskus tosin säät eivät suosineet grillaajaa.

Kun vihdoin olimme saaneet paneelit asennettua talon ympäri, oli päätyseinän viimeisen kolmion aika. Tätä tehtiin ja kauan, mutta saatuamme sen valmiiksi olimme äärimmäisen tyytyväisiä lopputulokseen! Päivien mittaa huomasimme myös, miten kovin ampiaiset halusivat tehdä pesää vintillemme, joten käytimme extra aikaa verkottaessamme kaikki mahdolliset kolot, joista pistiäiset voisivat päästä sinne. Ensi kesänä sitten nähdään, kuinka huolellista työtä saimme tehtyä!