Lankkulattia
Lattiamateriaaliksi halusimme jotain, joka on täysin muoviton ja joka kestää aikaa. Puinen lautalattia oli siis luonnollinen valinta, mutta mitä puuta ja kuinka leveää lautaa haluaisimme?
Olimme aikaisemmin käyneet Turun linnassa opastekierroksella ja tykästyneet siellä oleviin vanhoihin, ajan patinoimiin lattialankkuihin. Päädyimme siis röyhkeästi kopioimaan tätä ja hankimme taloomme 28 mm paksut ja 170 mm leveät kuusilankut.
Lattian mahdollista narinaa vähentääksemme käytimme asentamisessa ruuveja ja lisäksi saimme vinkin laittaa lampaanvillaa lankun ja koolausten väliin, joka myös voisi vähentää narinaa. Olimme ostaneet ikkunoiden tilkitsemiseen täysin muovitonta Isolenan lampaanvillaa (ei pidä sekoittaa Isolina pellavatuotteisiin) ja sitä riitti myös tähän tarkoitukseen.
Galleria 1:
Lattian käsittely
Kun koko lattia oli vihdoin ruuvattu paikalleen, piti miettiä sen käsittelyä. Puulattiat voi käsitellä monella eri tapaa, esim. suopakuurauksella, lipeällä, öljyämisellä, vahaamisella, lakalla tai öljyvahalla. Haluttiin luonnollinen ja myrkytön käsittely, mutta suopakuuraus vaikutti liian työläältä.
Päädyttiin lopulta Auron puulipeään sekä öljyvahaan, joita löytyy Suomen Luonnonmaalit ekomaalikaupasta. Sellaisenaan öljyvaha tekisi lattiasta mielestämme liian keltaisen (varsinkin kun kuusipuu jo itsessään tuppaa kellastumaan ajan saatossa), joten pyydettiin heitä sävyttämään se hieman valkoiseksi. Koska Auron tuotteissa on kattavat tuoteselosteet, niin ostaessa tietää hyvin mitä tavaraa on hankkimassa. Lisäksi Auron öljyvahassa ei ole liuotteita, muovia eikä säilöntäaineita ja VOC päästöt on tasoa 0g/L.
Hajuton se ei siltikään ole, joten lattian käsittelyn jälkeen paikkojen täytyy antaa tuulettua ja öljyvahan kovettua 2-4 viikkoa ennen lattian normaalia käyttöä. Käytännössä hoidettiin homma niin, että makuuhuoneet käsiteltiin erikseen ja niihin laitettiin pölysuojus oviaukkoon. Näin pystyttiin jatkamaan töitä muualla talossa ilman hajuja. Isoa eteinen-olohuone-keittiötilaa varten piti kuitenkin jättää työt sikseen vähäksi aikaa, mutta kaikki irtotavara saatiin siirrettyä pois tieltä jo valmistuneisiin makuuhuoneisiin.
Tehtiin kaikki lattiankäsittelyvaiheet ihan ensikertalaisina, joten seurattiin vaan purkkien ohjeita ja laitettiin tuulemaan:
- Hiottiin lattia ja imuroitiin pölyt pois
- Tehtiin lipeäkäsittely ja sen annettiin kuivua
- Hiottiin pois ylimääräinen lipeä ja imuroitiin huolellisesti
- Levitettin öljyvaha
- Hetken odottelun jälkeen kiillotettiin pois ylimääräiset vahat
Meillä ei ollut käytössä mitään kunnon ammattilaisten koneita, vaan hionta hoidettiin hartiavoimin varrellisella hiomatuella sekä meidän pienellä Dewalt epäkeskohiomakoneella. Tämä oli vielä ihan suht siedettävä homma makuuhuoneissa, mutta isossa tilassa olisi ehdottomasti tarvinnut kunnon työkaluja, iso hiomakone ja toimiva pölynpoisto.
En tiedä tehtiinkö lopulta kaikki ihan taiteen sääntöjen mukaan, mutta toimiva lattia on tullut, eli plussan puolella ollaan kuitenkin.
Alla nopeutettu video makuuhuoneen lattian käsittelystä:
Käytännön kokemus arjessa
Kun valitsimme lattiaksi kuusipuun, olimme hyvin tietoisia sen luonnollisista ominaisuuksista. Pehmeään puuhun tulee väkisinkin painaumia ja naarmuja sekä mattojen alla lattia saattaa kellastua. Nämä asiat olivat meille ihan ok, talo on kuitenkin tehty ensisijaisesti toimivuus edellä, emmekä ole muutenkaan millään tapaa esteettisyyden suhteen täydellisyyden perässä.
Puu elää, joten talvella lankkujen välit ovat isommat. Ei se meitä haittaa, mutta pölyä ja roskaa niihin helposti kertyy. Toisaalta mielestäni niitä on todella hauska imuroida kun näkee niiden puhdistuvan niin konkreettisesti!
Usein talossa ensi kertaa käyneet hämmästelevät sitä, miten lämmin lattia on vaikka siinä ei ole lämmitystä. Meillä on takan edessä pieni alue lämmittämätöntä savilattiaa, siihen kun vertaa lankkulattiaa niin ero on tosiaan suuri. Iso tekijä lämmön tunteessa on mielestämme myös se, että olimme huolellisia tehdessämme lattiasta ilmatiiviin. Tästä vähän tarkemmin artikkelissa 12. Peltiä, paperia ja leijonia otsikossa ”2. Paperia sulle, paperia mulle…”. Tosin tällaisina helposti palelevina, näyttöpäätetyöntekijöinä silti pidetään talvella villasukat jalassa. 😁
Puupanelointi ja väliseinäeristeet
Väliseiniin ja kattoon haluttiin puupanelointi. Valittiin siihenkin kuusta ja hienosahattua sellaista. Pinta on sopivasti karkeaa ja se miellytti ulkonäöllisesti. Lisäksi savimaali tarttuu karkeaan pintaan paljon paremmin, sileässä puussa se ei tahdo pysyä.
Väliseinät haluttiin eristää, mutta millä? Halusin kokeilla tähän järviruokoa. Jos se onnistuisi, periaatteessa materiaalit saisi niittää ilmaiseksi lähes takapihalta. Tehtiinkin yksi pieni testiseinäosuus, jossa järviruokoa ladottiin tiiviisti vaakatasossa. Rappasin siihen päälle savet ja kyllä se toimii. Tällä tekniikalla ongelmana kuitenkin oli, että homma oli hidasta, sopivat ruo’ot piti valita käsin ja aina ei ollut sellaisia säitä, että olisi ollut turvallista mennä jäille ruokoa niittämään. Kun panelointiin tämä seinäosuus, niin ruokakomeron puolelle jätettiin pieni kurkkausikkuna järviruokoihin.
Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä seinäeristeet kevytsavesta, mutta meillä ei ollut siitä ennestään kokemusta ja savihommia oli siinä vaiheessa tullut tehtyä jo niin paljon, että oli kova kaipuu saada seinät pystyyn mahdollisimman pian.
Galleria 2:
Hunton puukuitueristelevyt
Hunton puukuitueristelevyt olivat yksi ekologinen vaihtoehto, joka sopisi vielä budjettiin. Minua kuitenkin askarrutti siinä käytetty palonestoaine. Pääsyy miksi eristimme ylä- ja alapohjat Ehta -eristeellä oli se, että siinä ei ollut palonestoaineita. Huntonissa tosin ei ollut booraksia, mutta siinä käytettiin ammoniumsulfaattia.
Rakennustaipaleemme alkuvaiheissa juttelin arkkitehdin kanssa, joka kunnostaa myös vanhoja taloja ja käyttää kohteissaan luonnollisia materiaaleja. Hän ei henkilökohtaisesti ollut vakuuttunut tästä palonestoaineesta. Ylä- ja alapohjaan eristettä tulisi niin monta kuutioita, joten pelasimme varman päälle ja käytimme siinä Ehtaa.
Kun väliseinien eristäminen tuli ajankohtaiseksi, yritin kaivella netin syövereistä tutkimuksia ammouniumsulfaatista ja sen vaikutuksista ihmisterveyteen. Löysin tutkimuksen vuodelta 2004 nimeltä AMMONIUM SULFATE CAS N°: 7783-20-2, SIDS Initial Assessment Report. Sivulla 15 (3. Human Health Hazards) ja eteenpäin kerrotaan niistä tutkimuksista, joita löytyy aineen vaikutuksista mm. ihmisterveyteen ja ympäristöön. Tämän raportin luettuani ymmärsin asian niin, että nykyisillä (tosin vähäisillä) tutkimustiedoilla voidaan sanoa aineen olevan mitä todennäköisimmin ihmisille vaaraton.
Päätettiin sitten laittaa Huntonia väliseiniin. Pahimmassa tapauksessa ei olisi ihan mahdoton homma poistaa ne jälkikäteen väliseinistä ja vaihtaa johonkin muuhun, toisin kuin esim. ylä- ja alapohjan eristeiden vaihtaminen.
Asentamisen yhteydessä huomasimme, että tämä palonestoaine sai eristelevyt haisemaan hieman makeahkolle, jollakin tapaa ehkä jopa toffeelle. Haju oli paljon voimakkaampaa paksummassa eristelevyssä, jota lisäsimme eteisen vaatehuoneen väliseiniin. Nyt pidemmän ajan kokemus on, että tämä haju tulee vieläkin välillä läpi, varsinkin jos on esim. kuuma kesäpäivä ja talon tuuletus on jäänyt vähälle. Ei niitä kyllä tarvitse pois repiä, mutta tämän hajun vuoksi laittaisimme seuraavalla kerralla jotain muuta.
Vanhat puuovet
Emme halunneet väliovia perinteisistä MDF- tai HDF -materiaaleista niiden mahdollisten liima-ainepäästöjen vuoksi. Uudet kokopuiset ovet taas olisivat olleet liikaa budjetillemme. Mutta toisaalta, mikäli halusimme vanhat ovet, emme voineet olla varmoja minkälaisen sisäilman omaavissa rakennuksissa ne olivat olleet. Pieni dilemma.
Torista löytyi myynti-ilmoitus ovista, jotka oltiin purettu pois uusien tieltä 1920-luvun asuinrakennuksesta Helsingin Töölöstä. Ovet olivat sopivan kokoiset, joten päätimme käydä ainakin ”haistelemassa” niitä. Ovet läpäisivät tämän tulikokeen, joten toimme ne tyytyväisinä kotiin. Tekemistä niissä tietysti vielä olisi, sillä vanhat maalit piti saada pois, eikä niissä ollut karmeja.
Ovien maalinpoisto
Maalinpoisto oli kovaa hommaa, aivan kuten arveltiinkin. Jos on ylimääräistä valuuttaa, niin suosittelisin ulkoistamaan työn ammattilaiselle.
Nämä ovet olivat tosiaan 1920-luvulta, joten oli äärimmäisen todennäköistä, että maaleissa oli lyijyä (eritoten valkoisessa maalissa). Maalinpoistoa varten piti siis olla kaikki mahdolliset suojavarusteet; suojapuku, suojahanskat ja ainakin puolinaamari oikeilla suodattimilla sekä suojalasit. Maastoon tippuneet maalinpalat piti korjata huolellisesti metalliseen ämpäriin, sillä kuuma maali saattaisi sulattaa muoviämpärin.
Aloitin ihan kuumailmapuhaltimella sekä tavallisella maalikaapimella sekä lastalla. Työ oli hidasta, mutta ulkona ei onneksi ollut silloin liian kylmä eikä kuuma. Korvanapit korviin ja podcastit pyörimään niin aika tuntui kuluvan nopeammin. Myöhemmin sain lainaksi infrapunaan perustuvan Speedheater maalinpoistolaitteen, joka nopeutti hommaa huomattavasti. Isot pinnat sai kaavittua pois helpommin, mutta pieniin alueisiin tarvittiin vielä kuumailmapuhallinta.
Vaikka maalit sainkin poistettua, niin ovista jäi rouhean näköiset. Meitä se ei tosin haittaa, sillä mielestämme se tuo oviin omanlaista charmia, kun on kulumaa ja patinaa.
Lukkopesät, nostosaranat ja karmit
Ovissa ei kaikissa ollut lukkopesiä ja joistakin puuttui toinen puoli nostosaranasta. Lähdettiin luokkaretkelle Porvooseen, jossa käväistiin perinnerakentamisen rautakaupassa etsimässä varaosia. Lähes kaikki tarvittava löydettiin sieltä ja loppuja varten ostettiin uudet ”vanhat” Domus Classicasta.
Askartelua tietysti näissäkin oli. Paljon piti viilata, että osat menivät hienosti paikoilleen. Karmit hankittiin paikalliselta sahalta ja räätälöitiin jokaiselle ovelle ja oviaukolle erikseen. Mutta nyt on uniikit ovet!
Galleria 3:
Hyllyjen kiinnitys saviseinään
Meillä vaatehuoneiden seinät oli puupaneloitu, helpottaen hyllyjen yms. ripustettavien asioiden asennusta. Kuitenkin, toisessa vaatehuoneessa oli yksi seinusta ulkoseinää, joka oli siis olkipaalielementti savirappauksella. Tähän seinustaan piti myös saada asennettua hyllyt, mutta kantaako saviseinä tarpeeksi?
Päätettiin kokeilla mitä tapahtuu, eli porattiin seinään reikä ja laitettiin siihen Alligator-tulppa. Ne ovat ainakin aikaisemmin osoittautuneet vahvoiksi kiinnikkeiksi seinässä kuin seinässä.
Hyllyt tehtiin muuten, jälleen kerran, tee-se-itse hengessä. Jo ennen kuin talossa oli edes perustuksia aloitettu, oltiin ostettu hyvin halvalla jättiläistuija saunapaneeleita. Niitä myytiin todella halvalla pois, sillä niissä oli silloin vähemmän trendikäs eli ”vanhentunut” STV profiili. Ostettiin varasto tyhjäksi ja saimme vielä kaupan päälle loput epäkurantit versiot, joissa oli mennyt esim. pontti rikki. Käytimme ehjät paneelit kylpyhuoneen ja vaatehuoneiden seinien panelointiin ja lopuista ponttirikkonaisista askarreltiin esim. hyllyjä. Säästettiin siinä, kun ei siten tarvinnut ostaa mitään uutta puuta hyllyjä varten. Tosin naureskeltiin hieman, että kylläpäs on valittu kallis hyllymateriaali. 😄
Hienosti ovat hyllyt seinässä pysyneet ja aika painavaakin tavaraa saanut siihen laittaa. En tällä tekniikalla kyllä mitään keittiökaappeja suosittele asentamaan, mutta muuten toimii tällaisille pienemmille asioille. Alligaattorit ovat kyllä kova juttu. 💪
