Talomme resepti

Valitsimme talomme julkisivuverhoiluksi siperianlehtikuusen, joka harmaantuu itsekseen eikä sitä käsitellä mitenkään. Emme ensin osanneet päättää, minkä väriseksi haluaisimme maalata talon. Sitten ajattelin, että tarvitseeko taloa edes maalata? Historiassa puisia julkisivuja on tehty iät ja ajat, mutta kauanko on aikaa siitä, että niitä on alettu maalaamaan? Sain erinomaisia ohjeita siitä, mitä pitää ottaa huomioon Matti Tervosen KÄSITTELEMÄTTÖMÄT PUUJULKISIVUT -opinnäytetyöstä.

Alapohjaan laitoimme Suomen Tuulileijona -yrityksen Runkoleijona -puukuitulevyjä. EcoCocon olkielementtiseinissä käytettiin myös tuulensuojalevyinä Steico -puukuitulevyjä.

Ala- ja yläpohjat eristimme EHTA Talot -yrityksen Ehta -purueristeellä, joka on 100% puuta. Emme halunneet käyttää sanomalehtipaperijätettä (mm. Ekovilla) mustemäärien vuoksi, emmekä myöskään voineet hyväksyä booraksia, jota niissä käytetään palonestoaineena.

Väliseinien äänieristämiseen käytimme puukuidusta tehtyjä Hunton Nativo -eristelevyjä. Huntonin tuotteissa palonestoaineena käytetään ammoniumsulfaattia. Kaivelin netin syövereistä kaikki tutkimukset ko. aineesta ja sen vaikutuksista ihmisiin. Lopputulema on, että tästä aineesta ei juurikaan ole tehty tutkimuksia. Mutta siinä vähässä materiaalissa, jonka löysin, sen todetaan yleisesti ottaen olevan ihmisille ja ympäristölle vaaraton. Asentamisen yhteydessä huomasimme, että tämä palonestoaine sai eristelevyt haisemaan hieman makeahkolle, jollakin tapaa ehkä jopa toffeelle, ja haju oli paljon voimakkaampaa paksummassa eristelevyssä. Seiniin asentamisen jälkeen tämä haju tulee välillä silti läpi, jos on esim. kuuma kesäpäivä ja talon tuuletus on jäänyt vähälle. Tämän vuoksi emme valitsisi ko. eristettä enää uudestaan, vaan kokeilisimme jotain muuta.

Lattiamateriaaliksi valitsimme kunnon perinteisen lankkulattian, jonka hankimme taivassalolaiselta Larjaman Sahalta. Lankkulattia kestää aikaa, vaikka saisi kolhujakin. Valitsimme puulajiksi kuusen ja olemme olleet tyytyväisiä. Lattia viimeisteltiin käsittelemällä se ensin Auron Puulipeällä ja sen jälkeen hieman valkoiseksi sävytetyllä Auron öljyvahalla (markkinoiden ainoa liuotteeton, muoviton ja säilöntäaineeton öljyvaha).

Paperihan tehdään puusta, mutta ajattelin sen ansaitsevan oman kategoriansa. Meillä se on ollut erittäin suuressa osassa rakentamista ylä- ja alapohjassa, kuten myös perinnerakentamisessa yleisesti.

Perinnemestarin sivuilla on oivallinen kirjoitus ilmansulkupapereista ja miten suurimmassa osassa niistäkin käytetään muovia. Jos haluaa käyttää oikeasti muovittomia materiaaleja, täytyy olla todella tarkkana. Monesti valmistajat eivät mainitse muovista mitään, vaikka sitä käytettäisiinkin.

Jo projektin alussa totesin, että hirsitalo tulisi meille liian kalliiksi. Muutenhan se on erinomainen materiaali: yksinkertainen massiivirakenne, joka on vikasietoinen ja kestää satoja vuosia. En kuitenkaan periaatteesta halunnut lamellipuuta sen liima-aineiden vuoksi*, joten talo olisi pitänyt tehdä massiivihirrestä. Ymmärsin, että nykyrakentamisen vaatimuksilla, ilman muita lisäeristeitä, tällaisen hirren ympärysmitta olisi pitänyt olla hyvin suuri. Suuri ympärysmitta = liian kallis meidän budjetille.

Luin olkipaalirakentamisesta ensimmäisen kerran Saviry.fi -sivuilta, sekä Iso-Orvokkiniityn blogista. Jossain vaiheessa törmäsin netissä myös EcoCocon -olkielementtiseiniin. Se kuulosti järkevälle vaihtoehdolle, joka sopi meidän tarpeisiin ja budjettiin. Lisää tietoa elementeistä ja mm. niiden hinnasta löydät Olkielementit -sivulta.

En osaa sen paremmin perustella, onko siitä todellisuudessa haittaa. Halusin kuitenkin pelata meidän talossa kaiken varman päälle ja, sisäilmaongelmaisen historiamme huomioon ottaen, pelkkä ajatuskin liima-aineista kuulosti pahalle. Todellisuudessa lamellihirsi voikin olla varsin hyvä vaihtoehto, siksi kannustan jokaista etsimään tietoa ja selvittämään, mikä sopii omalle kohdalle ja minkä itse hyväksyy.*

Olkipaalirakentamisessa toinen oleellinen tekijä oli savi. Savesta saa tehtyä seinärappaukset sekä sisälle että ulos. Savesta pystyy tekemään maaleja, lattioita, massiivisaviseiniä, pölkkysaviseiniä, polttamattomia savitiiliä ja -laattoja jne. Siihen voidaan sekoittaa biohiiltä parantamaan sisäilman laatua entisestään ja sitä voi sekoittaa eristeisiin lisäämään paloturvallisuutta.

Saven käyttömahdollisuuksien lista on melkein loputon ja sen käytön hyödyt ovat kiistattomia. Se on paikallinen ja ekologinen materiaali, jota Suomen maaperä on täynnä. Ihmettelen suuresti, miksi sen käyttö ei ole Suomessa yleisempää?

Teimme savirappaukset sisälle jokaiseen ulkoseinäpintaan sekä muutamaan väliseinään. Kylpyhuoneeseen, vessaan sekä takanedustaan tehtiin savilattiat. Kylpyhuoneeseen emme halunneet tavanomaisia vesieristeitä, jotka pitää kuitenkin uusia jossain vaiheessa ja silloin rakenteita pitää taas avata ja rikkoa. Ratkaisimme ongelman suihkukaapilla, jossa on myös katto.

Laillisesti silti jonkinmoinen vedeneristys pitää olla, sillä meillä on kylpyhuonetilassa sekä pesukoneet että lämminvesivaraaja. Rakennesuunnittelijamme oli piirtänyt savilattian alusrakenteeksi ponttilaudoituksen ja sen päälle sementtipohjaisen lujalevyn. Pidimme tässä tapauksessa lujalevyä hyväksyttävänä kompromissina. Tulisihan se jäämään 6 cm:n savikerroksen alle, joten lattian valmistuessa siitä ei pääse sementtipölyä huoneilmaan. Lujalevyn saumakohtiin ja 10 cm seinistä ylöspäin laitoimme myös itsekiinnittyvää bitumipohjaista tiivistysteippiä. Tästä aiheesta enemmän blogin Savilattiat -postauksessa.

Kun meille tuli aika tiivistää ikkunat, ajattelin luonnollisesti ensin pellavaa. Se on varsin yleinen ja perinteisesti käytetty materiaali, jolla tiivistää ikkunat. Luin kuitenkin Saatsi:n blogikirjoituksen, jossa todettiin lähes kaikkien pellavaeristeiden sisältävän muovisideaineita. Ne eivät varmaankaan sisäilmaa erityisemmin pahenna, mutta vien periaatteeni muovittomuudesta niin pitkälle, kuin tapauskohtaisesti on mahdollista.

Lampaanvilla on itsessään erinomainen eriste ja uusiutuva luonnonvara. Siihen ei myöskään tarvitse lisätä palonestoaineita, sillä sen syttymispiste on luonnostaan 560–600 astetta. Ainut haittapuoli siinä on ollut, että tietyt koiperhoset tykkäävät siitä liiankin paljon. Ehkä sen vuoksi sen eristekäyttö ei ole rakennuksissa tämän yleisempi.

Löysin kuitenkin Oulussa sijaitsevan yrityksen (villaeriste.fi), joka maahantuo Itävaltalaista Isolena lampaanvillaa (nimen puolesta helposti muuten sekaantuu Isolina pellavaeristeeseen). Tämän villan erikoisuutena on, villaeriste.fi -sivustoa lainaten:

"100% villaeristettä ilman lisäaineita, liimoja tai tukikuituja biosidivapaalla sertifioidulla Ionic Protect® -prosessilla suojattuna."

Luin Isolenan omilta sivuilta lisää tästä Ionic Protect® -prosessista. En ole tarpeeksi älykäs ymmärtääkseni kyseistä prosessia täysin, mutta tulin siihen tulokseen, että siitä ei pitäisi meidän tapauksessa olla mitään haittaa. Tilasin villaeriste.fi -sivuilta ilmaisen näytepalan. Saatuani sen hypistelin sitä ja haistelin. Haisi lampaalle ja vaikutti kaikin puolin täysin normaalille villalle. Tilasimme siis heiltä ko. villaa isomman erän ja tiivistimme sillä ikkunat. Laitoimme sitä myös hieman lattiaruoteiden ja -lankkujen väliin, sillä olimme kuulleet sen vähentävän lankuista mahdollisesti kuuluvaa natinaa. Olemme olleet erittäin tyytyväisiä itse materiaaliin sekä villaeriste.fi:n palvelun tasoon!

Isolena tekee myös paksumpia eristerullia, joilla haaveilin tekeväni väliseinien äänieristämisen. Tavaraa olisi kuitenkin pitänyt tilata meidän tarpeeseen nähden turhan suuri erä, jotta toimituskulut olisivat olleet inhimilliset. Laitan kuitenkin tämän materiaalin ehdottomasti "korvan taakse" mahdollisia tulevia rakennusprojekteja varten!

Järviruokoa tuli kokeiltua pieni pätkä väliseinäeristeenä. Tästä kirjoitin lyhyesti Puuytöt artikkelissa.

Muuten materiaalina järviruoko on varsin monipuolinen ja käytännössä ilmainen, mutta sen niitto talvella voi käydä vaikeaksi heikon jäätilanteen vuoksi. Sen varastoimiseen myös tarvitaan tilaa, joka pitää tietysti olla kuiva.

Paraisilla Villa Hyörylinnassa järviruokoa hyödynnettiin hyvin väliseinissä ja välipohjassa.

Tässäpä kivuliaat kompromissit periaatteisiimme, joita olemme tähän mennessä joutuneet tekemään. Laskin kuitenkin, että niiden ei pitäisi vaikuttaa hengittämäämme sisäilmaan.

• Talomme perustus on pilareilla kallion päällä ja pyöreät pilarit on valettu betonista. Käsintehty graniittinen kivijalka ei kuitenkaan mahtunut budjettiimme, joten näin tämän poikkeuksen oikeutetuksi.

• Katolla meillä on perinteinen, muovinen aluskate. Periaatteessa konesaumatun peltikaton kohdalla aluskate ei ole pakollinen ja sellaista olisin toivonut. Puun hinta oli kuitenkin noussut tässä kohtaa rakentamista hälyttävästi, joten säästimme hiukan, kun peltikaton alle ei tehty umpilaudoitusta. Aluskate tuli hyödylliseksi myös siinä, kun kattofirmalla meni melkein puoli vuotta (mm. sairastumisista, lomista ja aikataulutuksista johtuen) ennen kuin peltikatto saatiin kokonaisuudessaan asennettua.

• Kuten Savi -kohdassa mainitsin, savilattian alle tuli sementtipohjainen lujalevy. Päälle tulee kuitenkin 6 cm savea, joten sementtipölyn ei pitäisi pölistä huoneilmaan.

• Sähkö- ja vesiputket on muovia. Mutta se on oikeastaan modernin talon välttämättömyys, eikä sille juurikaan voi mitään.

• Sisällä saimme ala- ja yläpohjan ilmansulkupaperit tiiviiksi nitomalla ja teippaamalla. Alapohjamme on hyvin tuulettuva, joten se oli tiivistettävä erityisen huolellisesti. Käytimme teippaamiseen Tectiksen Sitko Flex höyrynsulkuteippiä, joka kyllä omaan nenään haisi pahalle. Kuukausien kuluessa haju kuitenkin hälveni. Tai sitten siihen tottui. Järkeilin, ettei siitä kauheasti tule hajuja sisäilmaan eristeiden ja sisäkattopaneelien alta.

• Yläpohjan ilmanvaihtoputket eristettiin mineraalivillalla (muut muovipohjaiset eristeet olivat toimittajalta loppu, enkä hyväksynyt lasivillaa). Sanoisin, että tämän työvaiheen tekeminen oli ylivoimaisesti kaikkein kamalin ja ihmettelen suureen ääneen miten kukaan haluaa ja voi työskennellä em. materiaalin kanssa. Onneksi luonnollisia vaihtoehtoja on mahdollisesti tulossa, sillä löysin Englannissa sijaitsevan Topsleeve -yrityksen, joka on tuotekehittelemässä lampaanvillasta tehtyjä ilmastointiputkieristeitä. Sitä odotan mielenkiinnolla.

• Alapohjan putkien eristämiseen emme suostuneet enää mineraalivillaa käyttämään, joten LVI-vastaajamme ehdotti styroksia. Omalla tavallaan sekin on hirvittävän turhauttava materiaali työstää ja sitä leikatessa muovia päätyy aivan liikaa ympäröivään luontoon. En suosittele.