Lankkulattia ja lampaanvillaa
Lattiamateriaaliksi halusimme tietysti jotain, joka on täysin muoviton ja joka kestää aikaa. Puinen lautalattia oli siis luonnollinen valinta, mutta mitä puuta ja kuinka leveää lautaa haluaisimme?
Olimme aikaisemmin käyneet Turun linnassa opastekierroksella ja tykästyneet siellä oleviin vanhoihin, ajan patinoimiin lattialankkuihin. Päädyimme siis röyhkeästi kopioimaan tätä ja hankimme taloomme 28 mm paksut ja 170 mm leveät kuusilankut. 😁
Lattian mahdollista narinaa vähentääksemme käytimme asentamisessa ruuveja ja lisäksi saimme vinkin laittaa lampaanvillaa lankun ja koolausten väliin, joka myös voisi vähentää narinaa. Olimme ostaneet ikkunoiden tilkitsemiseen täysin muovitonta Isolenan lampaanvillaa (ei pidä sekoittaa Isolina pellavatuotteisiin) ja sitä riitti myös tähän tarkoitukseen.
Enemmän tietoa siitä, miksi emme halunneet käyttää pellavaa ikkunoiden tilkitsemiseen ja miksi päädyimme juuri tähän lampaanvillamerkkiin, löydät Talomme resepti -sivun kohdasta ”Lampaanvilla”.
Metallia ikkunoihin ja alapohjaan
Vielä huhtikuussa terassin katto oli täysin paljaana ja siitä oli suora pääsy vintille. Se oli työnteon kannalta käytännöllistä, mutta häädettyämme ei-toivotut vuokralaiset (ts. pulupariskunnan 🐦), päätimme väliaikaisena ratkaisuna nitoa tyvek-kankailla aukon peittoon. Oli mukavaa vihdoin repiä ne pois ja saada se kunnolla vuorattua puupaneeleilla.
Tämä puu ei tosin ollut siperianlehtikuusta, vaan ihan tavallista suomalaista kuusta. Emme ole osanneet päättää, millä sen käsittelisimme, joten se saa jäädä tällaiseksi vähintään ensi kesään.
Kun ulkoverhoilu saatiin kesän aikana tehtyä, enää puuttuivat ikkunoista smyygilaudat. Halusimme mustat smyygilaudat, sillä mielestämme ne kehystäisivät ikkuna-aukkoja nätisti ja sopivat hyvin yhteen mustan katon kanssa. Aluksi ajattelimme tehdä smyygilaudat myös puusta, mutta silloin niitä olisi aika ajoin pitänyt huoltaa ja käsitellä.
Helppous siis taas suurinpana motivaattorinamme, valitsimme smyygeihin puun sijaan mustat pellit. Mielestämme ne sopivat taloon hienosti ja antavat hieman modernimman twistin muuten hyvin perinteisen malliseen taloon.
Meillä tehtiin myös yksi ylimääräinen työvaihe, jota tuskin kauhean monessa talossa on tehty, nimittäin koko alapohjan jyrsijäverkotus. Yhdellä meistä on erittäin paha jyrsijäkammo, joten… Köh, hieman ylimitoitimme tämän verkotuksen. 😄
Normaalisti riittänee pelkästään mahdollisten sisäänpääsyaukkojen verkotus. En ainakaan ole koskaan kuullut, että hiiret jyrsisivät tiensä läpi alapohjan tuulensuojalevyistä ylöspäin. Mutta päätimme ottaa asian vakavasti, sillä ylimääräisistä asukeista voi aiheutua talolle paljon haittaa ja jos tätä työtä ei tee nyt, sitä ei tule tehtyä koskaan.